Ikääntymisen ja hoivan huippuyksikön (CoEAgeCare ) päätösseminaari järjestettiin Tiedekulmassa Helsingissä 23.11.2025
CoE AgeCare, on ollut 2018-2025 Suomen Akatemian rahoittama huippuyksikkö, jonka tutkimuksen kohteina ovat olleet mm. ikääntyminen, hoiva, terveys, palvelut, maahanmuuttajuus, hoivatyö, digitalisaatio ja asuminen. Tutkimuksen aikana syntyi kahdeksan väitöskirjaa. Tutkimuksen tulokset löytyvät tutkimushankkeen keskeisen yliopiston eli Jyväskylän yliopiston verkkosivuilta. Sieltä löytyy myös tämän 23.11.2025 pidetyn tilaisuuden streemattu versio.
Tutkimusryhmien johtajat esittelivät tutkimuksen päätulokset. Professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta oli koko laaja hankkeen johtaja ja hankkeen varajohtaja oli sosiologian professori Sirpa Wrede Helsingin yliopistosta. Muut professorit olivat gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta, yhteiskuntapolitiikan professori Sakari Taipale Jyväskylän yliopistosta ja tutkimuspäällikkö Outi Jolanki Tampereen yliopistosta.
Tilaisuudessa läsnä olleena kirjasin ylös joitakin esitysten keskeisiä sisältöjä.
Ihmisten pidempi hyväkuntoinen elinaika lisääntynyt , mutta samaan aikaan , huonokuntoisuus ei ole vähentynyt. Mitä korkeampi ikä eli yli 90 v, , niin ongelmat lisääntyvät. Monisairastuneisuus lisääntyy iän lisääntyessä. Muistisairaus viisinkertaistaa hoivan tarpeen kun muut sairaudet vain kolminkertaistavat.
Hoitoa on vaikeampi saada kuin ennen. Hoito keskittyy hyvin vanhojen ja hyvin huonokuntoisten hoivaan, mutta siitäkin joukosta pienempi joukko saa hoivaa kuin ennen. Kotona asuvista joka 10. odottaa saavansa hoivaa kotiin. Ikäihmisten enemmistö luottaa vielä hoivaan , mutta vain 4/10 uskoo saavansa kotihoitoa ja vain 2/10 uskoo saavansa ympärivuorokautista hoivaa.
Professori Kröger on kehittänyt käsitteen hoivaköyhyys. Tuen tarpeen ja saatavilla olevan tuen epätasapainosta. Saatavilla oleva julkinen hoiva, omaisten hoiva ja yksityinen hoiva jakautuvat epätasaisesti. Hoivaköyhyys on yksi sosiaalisen eriarvoisuuden tyyppi. Hoivaköyhyys on osoittautunut yllättävän yleiseksi, yli 75 + hoitoa tarvitsevista 25 % ei saa tarvitsemaansa hoivaa, kun tarve laajennetaan tukipalveluihin , niin osuus nousee. Perustuslaki kuitenkin säätää, että jokaisella on oikeus tarvitsemaansa hoivaan. Perustarpeiden perusoikeuden toteutumisesta ja ihmisoikeusloukkauksista seuraa, että vuosina 2015 -2024 kaikki hoivan mittarit ovat liukuneet alaspäin eli palvelut ovat heikentyneet. Lähtötilanteessa ei edes oltu pohjoismaisella tasolla. Suomen vanhuspalvelujärjestelmä ei ole ollut missään vaiheessa pohjoismaisella tasolla. Meneillään on mm. hoivatyön pohjoismainen projekti , jossa Suomi mukana 20 vuotta. Tästä uusi aineisto tulossa vuoden 2026 alussa.
Muistisairaat eivät saa edes kohtuullista apua. Hoivahenkilökunnan lopettamisaikeet ovat lisääntyneet, koska hoivatyön olosuhteet heikentyneet vuodesta 2015 lukien. Työkuorma lisääntynyt. Samaan aikaan palvelutarpeet lisääntyneet.
Tutkimuspäällikkö Jolanki toteaa, että on kehitetty ns. paikallaan ikääntymisen politiikkatavoite. Se tarkoittaa asumista samassa ympäristössä turvallisesti tarvitsematta muuttaa terveyden heikentymisen vuoksi. Kysymys kuuluukin, tukeeko asuinympäristö palvelutarvetta. Osa haluaa pysyä, osa haluaa muuttaa. Nuoremmat ikäpolvet muuttavat herkemmin. Tärkeitä luonto ja lähiliikkuminen, sosiaaliset kontaktit ja kielteinen suhtautuminen sosiaalihuoltolain mukaiseen yhteisölliseen asumiseen. Muutto on kuitenkin sitä haluaville tarjonnut mahdollisuuden vaikuttaa omaan arkeen. Esteettömät tilat ja esteetön ympäristö , helpompi hoitaa asioitaan.
Lähitorit ovat esimerkki sosiaalisen kohtaamisen paikoista. Ne tarjoavat palveluita, harrastamista ja apua käytännön elämän ongelmiin. Esimerkki Tampereelta. On myös luotu verkossa toimivia tapaamispaikkoja, jotka ovat nekin tärkeitä, mutta eivät korvaa kaikkia henkilökohtaisen kohtaamisen paikkoja. Palvelubussit toimivat myös sosiaalisen kohtaamisen paikkoina. Lisää turvallisuuden tunnetta. Hyvinvoinnin ja ikäystävällisyyden indikaattorit kuvaat sotepe-palveluita eivät muita kuten osallistumista, liikuntaa, kulttuuria jne. Tutkimuksen yhteiskuntapoliittinen viesti on, että edellytetään uudenlaista ajattelua kaikilta osapuolista valmistelijoista päättäjiin.
Professori Wreden viesti oli. että vieraskielisten ikääntyneiden osuus kasvanut merkittävästi vuodesta 2000. Maahanmuuttohistoria muuttaa vanhenemisen ehtoja. Maahanmuuttajan elämässä vaikuttavat koko eletyn elämän historia ja kuulumisen tunne, minkä on todettu olevan hyvinvoinnin ydin. Jääkö se rakentumatta uuden yhteiskunnan kontekstissa? Esimerkkinä tutkimus, mikä tehtiin 50 + ikäisistä venäjänkielisistä Suomessa. Ilmeni, että heistä noin 30% koki itsensä sosiaalisesti eristyneiksi, vähävaraiseksi koki itsensä 67%, ja yli 60 % oli saanut toimentulotukea. Ikääntyneiden maahanmuuttajien kokema syrjintä. Maahanmuuton taustalla henkilön lähtömaan tilanne ja henkilökohtainen elämän historia. Niiden vaikutus ihmiseen. Esimerkki vanhuksesta , joka oli vuosia hoivakodissa puhumatta. Kunnes tuli hoitaja, joka osasi vanhuksen alkuperäistä äidinkieltä. Tätä kautta mieheen saatiin yhteys ja mies löysi sukunsa. Vastaavanlaisesta tietoa suomalaisista vanhuksista niistä maista , joihin ovat nuorina muuttaneet. Professori Taipale puhui teknologian tulosta hoivaan sekä teknologiasta ja ihmisen vanhentumisesta. Ensin teknologia saatava toimimaan hoivatyössä ja sitten teknologiaa vanhuksen arkeen. Uusi raportti aiheesta tulossa ensi vuoden puolella. Lopuksi keskusteltiin paneelissa.
Lopputulema ei muuttunut. Suomessa pitkäikäisyys on todellisuutta, samoin hoivaköyhyys, maahan muuttaneiden vanhuus ja hoivan digitalisaatio sekä henkilöstön vaihtuvuus.